Tommi Tonttu oli kiva
kaveri.Vaikka se Kallen ja Villen kanssa tehdyn retken jälkeen oli häipynyt kuin savu
tuuleen, ei se sitä tehnyt lopullisesti. Kun pojat muistelivat retkensä yksityiskohtia
ja kävivät sen jälkeen silloin tällöin tavallisina tarkkailijoina linnassa, tuntui
kuin Tommi Tonttu olisi heitä kaikkialla seurannut ja kaikkea selitellyt. He näkivät
kaiken nyt aivan uudella tavalla, selvempänä ja ymmärrettävämpänä. Linna tuli
heitä lähemmäksi ja sen myötä mennyt aika, sen olot sen ihmiset ja heidän
pyrkimyksensä. Kaikkea muutakin Ville ja Kalle alkoivat katsoa uusin silmin. Tallisaari,
Komendantin puisto, Riihisaari ja varsinkin Linnankatu, heidän oma katunsa, alkoi heidän
mielikuvituksessaan elää. Tämä heidän katunsa varsi ei enää ollut pelkkä hieman
kiertelevä rivi taloja, isoja ja pienempiä. Niissä oli myös vanhoja ja uusia taloja
erilaisia taloja erilaisine ikkunoineen ja ovenpielineen. Tuossa talossa ylärinteen
puolella oli korkea kivijalka ja tuo alapuolella oleva oli vajonnut ikkunoitaan myötään
katuun. Hyvänen aika! Ei kai sitä noin ole rakennettu. Mutta miksi se on tuollaisessa
asennossa? Miksi moni muu asia on tuolla noin ja täällä näin? Tällaisia ne pojat
monesti tuumiskelivat käyskennellessään Nälkämäen poluilla ja istuuduttuaan tuolille
pihlajan varjoon. Mitä merkinnee tämänkin mäen nimi - Nälkälinnanmäki?
Nälkää kaiketi, mitäs muuta. Minusta ihan tuntuu kuin olisi nälkä.
Vanhinta Savonlinnaa. Näkymiä Nälkämäeltä.
Oli lämmin ja raukaiseva iltapäivä. Poikiakin raukaisi. Tällaista hetkeä oli Tommi
Tonttu odottanut. Se tiesi poikien häntä ajatelleen, ja nyt se ilmestyi heidän eteensä
punaisine pipolakkeineen ja kiveräkärkisine lapikkaineen
- Hei pojat lähdetäänkös taas ?
- Mihin lähdetään ?
- Lähdetään liikkeelle vain. Lähdetään tarkastelemaan tätä lähiympäristöä.
Eihän pojilla mitään sitä vastaan ollut, päinvastoin. He kiepsahtivat jaloilleen
kuin kärpät.
Tommi Tonttu nosti molemmat kätensä ulkotietä ulos, löi neljä kertaa kämmeniään
vastatusten ja lauloi lyönnin tahdissa: hoopeli hoopeli hoopelihoo. Ja sillä pilkulla
olivat kaikki kolme Nälkälinnan tornissa.
- Katselkaapas nyt tarkasti ympärillenne! Voitte katsella tuonne kauaskin mutta
lähiseutua silmäilkää tarkemmin!
- Koko lähiseutu tässä on vanhinta Savonlinnaa, Tommi alkoi selitellä.
Tallisaari ja Riihisaari tuolla linnan lähellä ovat palvelleet linnan tarpeita
siitä lähtien kun linnaa alettiin rakentaa. Nimistä jo huomaa, mihin tarkoitukseen
niitä lähinnä on käytetty. Sekä tallia että navetoita tarvittiin ja riihtäkin,
sillä linna omisti karjaa ja viljelyksiä. Aikoinaan noissa saarissa kyllä oli paljon
muitakin laitteita. Venäläisten aikana lienee Tallisaaressa ollut tiilitehdaskin. Tuo
Riihisaaressa näkyvä suuri tiilirakennus on viime vuosisadalla rakennettu valtion
viljamakasiiniksi. Nyt se palvelee kaupungin auto- ym. varikkona.
- Varhaisin, jo linnan perustamisaikoina syntynyt asutus oli tuolla Kyrönsalmen
puoleisilla rinteillä ja tämän nykyisen linnankadun seutuvilla. Ennen kaupungin
perustamista kylää sanottiin Savonlinnan Malmiksi, ja sillä nimellä tarkoitettiin
eräänlaista kauppakylää linnan turvissa. Kaupunkia varten tehty ensimmäinen
asemakaava käsitti vain Linnankadun toisessa vaiheessa lisättiin Tottinkadun ja
Lossinrannan puoli
- Linnankatu Tottinkatu ovat siten Savonlinnan vanhimmat kadut Vasta myöhemmin alkoi
asutus levitä Haapasalmen suuntaan.
- Onkohan tässä lähellä säilynyt rakennuksia alkuajoilta? Ville kysyi.
- Ei muita kuin tuo kivinen linna, Tommi vastasi. Vuosisatojen aikana ovat monet
rakennukset ehtineet ehkä vanhuuttaankin lahota, mutta useimmat ovat sotatoimien
yhteydessä tai muuten joutuneet tulen uhreiksi. Nuo matalat, melkein maahan vajonneet
talot tuossa Linnankadun varrella Lienevät vanhimpia rakennuksia, jolloinkin viime
vuosisadalla rakennettuja.
- Tunnuitte, pojat, äsken tuumiskelleen, jatkoi Tommi pienen tauon jälkeen, mistä
tämä mäki ja rakennus ovat noin oudontuntuisen nimen saaneet. Koetin tässä asiaa
muistella, mutta täytyy tunnustaa, ettei vanha tonttukaan
tiedä kaikkea vuosisatojen takaa. Olen kyllä kuullut kerrottavan sellaista tarinaa,
että kerran venäläisten piirittäessä Olavinlinnaa hyökkäsi osa varusväestä ulos,
mutta joutui tällä mäellä saarrokseen. Siinä pitivät urhoollisesti puoliaan, kunnes
nälkä pakotti antautumaan. Siitä muka johtuu nimi Nälkälinna, ruotsiksi Hungerborg.
Toisen arvelun mukaan on nimitys pilkkanimi, jolla on tarkoitettu halventaa mäellä
jolloinkin sijainnutta vähäistä linnaketta.