Linnassa asusti näinä vuosisatoina keskimäärin 150-200 henkilöä, joista pääosa asusti linnan tiloissa. Osa väestä joutui linnan tilanahtauden vuoksi asumaan myös linnan ulkopuolella Malminsaaren länsirannalle syntyneessä pienessä yhdyskunnassa. Linnan puolella asuttiin pääasiassa pää- ja esilinnan siipirakennuksissa. Esilinnan pihalle oli rakennettu useita puisia ja kivisiä asuinrakennuksia. Linnan päällikkö linnan vouti, asusti ensin päälinnan pohjoissiivessä ja 1600-luvun alkupuolelta lähtien päälinnan länsipuolelle Uuden esilinnan yhteyteen tehdyssä Komendantin rakennuksessa. Linnanvoudin vastaanotto- ja juhlatilana oli Kuninkaansali. Linnan keittiötilat suurine uuneineen sijaitsivat aluksi päälinnan eteläosassa, mutta 1630-luvulla sattuneen tulipalon jälkeen päälinnan itäsiivessä. Väentupa oli ensin päälinnan pohjoissiivessä linnanpäällikön asunnon alakerrassa ja myöhemmin nykyisen Linnantuvan paikalla. Linnan sotilaille, nihdeille, oli varattu majoitustila esilinnan pohjoisosassa olevassa tykistökasarmissa. Ammattisotilaita asusti linnassa keskimäärin 40-50 henkilöä. Muuta henkilökuntaa, joka hoiti linnan päivittäisiä askareita, oli lähes sama määrä. Sen lisäksi tulivat linnassa toimineet rakentajat, kirvesmiehet, muurarit, kalkinpolttajat, tiilentekijät ym.

Linnan muonavarat hankittiin joko veroina tai linnan omista lato- tai karjakartanoista, joita oli jo keskiajalla perustettu Aholahteen ja Heikinpohjaan.

Inventaariotietojen mukaan linnan asuintiloissa käytettiin mm. seinäkudonnaisia, penkkityynyjä, pöytäliinoja ja kynttilänjalkoja. Ruokailussa käytettiin joko tina- tai puulautasia sekä savi- ja tinatuoppeja. Linnan kirkossa, kappelissa, oli sinne kuuluvaa kirkollista esineistöä: messukirjoja, kynttilänjalkoja, kelloja ja linnansaarnajalle kuuluneita messukasukoita ja -paitoja ym.

Linnan vangit ja vaivaiset

Linnan vankityrmissä majaili 1500- ja 1600-luvuilla jonkin verran sotaretkiltä siepattuja vankeja. Heitä saattoi olla yhdellä kertaa 10-20 henkilöä. Suurvaltakaudella linnaan karkoitettiin myös joitakin ns. poliittisia vankeja, joista tunnetuin lienee saksalaissyntyinen eversti Joachim Mitzloff. Hän oli linnassa vankina 1636-39. Tämä 30-vuotisessa sodassa välillä Ruotsin, Tanskan tai Saksin armeijoissa palvellut juonittelija ja peluri sai linnassa säätynsä mukaisen kohtelun; muonituksen, viinin ja palveluspojan. Mutta siitä huolimatta hän ei viihtynyt karussa linnassa, josta yritti useita kertoja karata. Se onnistuikin vuonna 1639 vartiomiehen ja palveluspojan suotuisalla avustuksella. Tämä värikäs vanki jätti nimensä myös "Meslöfin saliksi" myöhemmin kutsuttuun eteläpatterin huoneeseen, jossa hänen sanottiin viruneen vankina.

Yhden vangin ylläpito maksoi kruunulle 14 talaria vuodessa, paitsi Mitzloffin, jonka ylläpito maksoi paljon enemmän. Yhden linnan vaivaisen, hospitaaliköyhän, joita oli jopa 20 henkeä, pitäminen maksoi 23 talaria vuodessa. Vangin elintaso oli siten jotensakin vertauskuvallinen.

Linnassa toimi myös pieni hospitaali, sairaala. Se oli tarkoitettu etupäässä invalidisoituneille sotilaille, jotka saivat lisänimen, hospitaaliköyhät. 1500- ja 1600-lukujen sairaanhoito oli varsin kehittymätöntä. Lääketiede perustui vielä magiaan, kuten oppiin elimistön neljästä nesteestä; verestä, vedestä sekä tummasta ja vaaleasta sapesta. Lääkärintointa harjoittivat erilaiset haavurit. välskärit, suoneniskijät ja parturit.

Vaasa-ajan ruokakulttuuria Olavinlinnassa

Ruokakulttuurista antaa varsin hyvän kuvan kostplan ( elintarvikkeiden päivittäinen kulutus ) vuodelta 1558. 1 tynnyri leipää 65 hengelle, 1 tynnyri olutta 33 hengelle, 1 leiviskä voita 214 hengelle, 1 tynnyri kapakalaa 36 hengelle. Sen lisäksi syötiin makkaraa, tuoretta kalaa, herneitä ja munia. Lihapäiviä piti vuodessa olla 135 ja kalapäiviä 229. Leipä oli joskus harvinaisempaa vehnäleipää tai lestyä leipää tai arkileipää. Lisäksi saatettiin syödä lohta ja juoda juhlatilaisuuksissa viiniä. Olutta, joka voi olla herrasolutta, asemiehen olutta tai ruokaolutta juotiin runsaasti, esimerkiksi vuonna 1545 herrasolutta 18 lästiä 14 tynnyriä ja asemiehen olutta 17 lästiä 8.5 tynnyriä.

Suola, mausteet ja viini tuotiin pääasiassa Viipurista.

Päivittäinen ruokailu tapahtui kahdessa pöydässä; voudinpöydässä ja väenpöydässä. Voudinpöydän antimet olivat runsaammat ja monipuolisemmat; vehnäleipä, lohi, munat, makkarat ja herneet kuuluivat usein ruokapöydän valikoimiin.
Vouti kestitsi usein linnassa käyneitä vieraita, korkeita kruunun virkamiehiä tai peräti kuningasta, kuten Kustaa II Aadolfia vuonna 1622, kun hän Puolasta palatessaan poikkesi Olavinlinnaan. Kun sama sankarikuningas kaatui 1632 Lutzenin taistelussa ja tieto siitä kantautui linnaan, suri linnanpäällikkö vierailevan delegaation kanssa tapahtumaa useita kuukausia. Tähän suremiseen tarvittiin 45 lehmää, 5 hiehoa, 94 lammasta, 357 kanaa, yksi leiviskä lohta ja 221,5 kannua paloviinaa.

© 2001-2002 Matti Laamanen