Keskiaika ja linnan rakentaminen

1400-luvulla Tanska, Norja ja Ruotsi-Suomi muodostivat yhdessä Pohjolan unionin. Idässä Unionin vihollinen oli Novgorodin kauppatasavalta, myöhemmin Moskovan suuriruhtinaskunta.

Pähkinäsaaren rauha solmittiin vuonna 1323 Ruotsi-Suomen ja Novgorodin kauppatasavallan välillä. Rajalinja kulki Savonlinnan kautta. Itä-Suomessa oli vain Viipurin linna rajaa turvaamassa. Itärajan pintaan, Savonlinnan seudulle, päätettiin rakentaa uusi puolustuslinnake. Rajan turvaamisen lisäksi haluttiin pitää alueen vesireitit hallinnassa.

Vuonna 1475 aloitettiin päälinnan rakennustyöt. Eerik Akselinpoika Tott oli linnanherrana. Hän oli itse matkustellut Keski-Euroopassa ja perehtynyt linna-arkkitehtuuriin. Rakennustöitä johtamaan oli pyydetty 16 tallinnalaista muurarimestaria. He osaisivat rakentaa varsinkin holvikattoja. Lähiseudun asukkaat joutuivat osallistumaan rakennustöihin, heille määrättiin työpäiviä, se oli sen ajan veronkantoa. Heidän piti lisäksi toimittaa puutavaraa ja kiviä rakennusaineeksi linnaan. Kiviä tuotiin jopa Kuopion seudulta asti. Linnan rakentaminen siihen aikaan oli suuri urakka, sillä koko Suomen alueella oli vain 200 000 asukasta. Itä-Suomessa asui lähinnä kaskiviljelyä harjoittavia maanviljelijöitä.

Linnan sijaintipaikaksi valittiin Kyrönsalmen kalliosaari. Se on joka puolelta veden ympäröimä, ja vesi virtaa niin nopeasti, ettei se talvellakaan jäädy. Linnaa oli siis helppo puolustaa ympäri vuoden. Pähkinäsaaren rauhan rajalinjaa ei merkitty tarkasti maastoon, ja venäläisten mielestä linna rakennettiin heidän puolelleen rajaa. Niinpä he häiritsivät rakennustöitä minkä ehtivät. Linnanrakentajien pitikin rakentaa ensin saarelle puiset suojavarustukset, joiden suojissa kivilinnaa päästiin muuraamaan. Rakennustarvikkeita kuljettavissa veneissä piti lisäksi olla sotilaita vartioimassa. Muureja rakennettiin valumuuritekniikalla.

Eerik Akselinpoika Tott oli ritari ja sotilas, ja hän päätti nimetä linnan Pyhän Olavin, kaikkien ritareiden suojelijan, mukaan.

Ensin rakennettiin pieni kolmionmuotoinen päälinna. Siihen kuului kolme pyöreää tornia: Kirkkotorni, Kellotorni ja Pyhän Eerikin Torni ja niiden väliset muurit. Kirkkotornissa oli pieni katolinen kappeli ja Kellotornissa hälytyskello, jota soitettiin, jos vaara uhkasi. Pyhän Eerikin torni sai nimensä Ruotsi-Suomen suojelupyhimyksen Pyhän Eerikin mukaan. Pyöreät tornit olivat uutuus linna-arkkitehtuurissa Suomessa. Aiemmin oli rakennettu neliskulmaisia torneja. Tornin pyöreä muoto huomioi paremmin muotiin tulossa olevat tuliaseet ja tykit. Pyöreästä tornista pystyttiin tähystämään ja ampumaan hyvin joka puolelle ja vihollisen ammukset kimposivat paremmin sivuun pyöreästä kuin suorasta tornin seinästä.

Kun päälinna saatiin valmiiksi, alettiin rakentaa esilinnaa. Se ympäröi nykyään suurta linnapihaa, jossa järjestetään kesäisin Savonlinnan Oopperajuhlat.

Olavinlinna rakennettiin strategisesti erittäin hyvälle paikalle. Korkeista torneista pystyttiin vartioimaan vesiliikennettä ja nähtiin jo kaukaa lähelle pyrkijät. Kerrotaan, että jos vartiomiehen tapasi nukkumasta vartiovuoron aikana, hänet sai heittää linnan ikkunasta alas virtaan. Jos vihollinen pyrki kiipeämään linnan seinää ylös, kaadettiin muurin harjalta alas kiehuvaa tervaa. Linnaa oli siis erittäin vaikea lähestyä.