Keisarikunta 27 eKr.—476 jKr.
Imperiumin synty
 Julius Caesarin murhan jälkeen vuonna 44. eKr. hänen ystävänsä Marcus Antonius vaikutti luonnolliselta seuraajalta. Caesarin perillinen, adoptoitu poika Octavianus oli vasta 18-vuotias ja useimmat pitivät häntä liian nuorena nousemaan valtaan. Kuultuaan Caesarin kuolemasta Octavianus kiirehti Roomaan, jossa monet Cesarin tukijat toivottivat hänet tervetulleeksi. Alkoi sekasortoinen valtataistelu.
Taistelu vallasta
Marcus Antoniuksella oli senaatissa lukuisia vastustajia, jotka taivuttelivat muita senaattoreita julistamaan Antoniuksen lainsuojattomaksi, jottei hänen valtansa kasvaisi. Senaatin avustuksella Octavianus johti sotajoukon Antoniusta vastaan ja voitti tämän Pohjois-Italian Mutissa.
Octavianus vaati sitten konsulin arvonimeä itselleen, mutta senaatti kieltäytyi myöntämästä sitä. Tämän jälkeen hän muutti suunnitelmiaan ja liittoutui Antoniuksen ja tämän liittolaisen Lepiduksen kanssa. Kolmistaan he syöksyivät Roomaan valtavan sotajoukkonsa kanssa, pakottivat senaatin hyväksymään heidät hallitsijoiksi ja teloittivat tuhansia vastustajiaan. Lepidus syrjäyttämisen jälkeen Octavianus ja Antonius saivat kaiken vallan itselleen.
Kaksi hallitsijaa
Antonius ja Octavianus olivat vuoteen 42 eKr. mennessä musertaneet kaikki vihollisensa, eikä heidän vallallaan tuntunut olevan rojoja. He kuitenkin inhosivat toisiaan niin paljon, että yhdessä toimiminen oli melkein mahdotonta. Sen vuoksi he päättivät jakaa Rooman alueet keskenään, jolloin Octavianus alkoi hallita länttä ja Antonius itää.
Antonius asui kymmenen vuoden ajan Egyptissä maan kuningattaren Kleopatran kanssa. Octavianus hallitsi puolestaan Roomassa, jossa hän kasvatti suosiotaan senaatin ja kansan parissa. Hiljalleen nuo kaksi hallitsijaa alkoivat epäillä toisiaan yhä enemmän, jolloin heidän välinsä kiristyivät entisestään.
Tilanne kiristyi vuonna 31 eKr. sodaksi, jossa Octavianus voitti Antoniuksen ja Kleopatran Aktionin meritaistelussa Kreikan luoteisrannikolla. Epätoivoiset rakastavaiset pakenivat Egyptiin, Octavianuksen seuratessa heitä sotajoukkoineen. Egyptissä Antonius ja Kleopatra tekivät itsemurhan.
Augustus
Octavianuksen vietyä vallan Egyptissä, hänestä tuli Rooman yksinvaltias. Armeija tuki häntä ja näin ollen senaatti nimesi Octavianuksen Agustukseksi (tarkoittaa kunnianarvoisaa). Vähitellen hän sai hallintaansa koko roomalaisen maailman. Monissa eurooppalaisissa kielissä keisaria tarkoittava sana (esim. englannin kielen emperor) on saanut alkunsa Augustuksen sotilasarvonimestä imperator. Augustusta pidetään Rooman ensimmäisenä keisarina. Aika joka alkoi hänen hallituskaudestaan tunnetaan keisariaikana.
Augustus tapa hallita oli viisas ja tehokas. Hän aikaansai rauhan vuosikymmeniä kestäneen kansalaisodan jälkeen. Augustuksen kuoltua vuonna 14 jKr. suurin osa roomalaisista oli tottunut ajatukseen vain yhdestä mahtavasta hallitsijasta. Tasavallan aika oli lopullisesti ohi.
Keisarit
Augustuksen katsotaan olevan ensimmäinen yli 400 vuotta kestäneen keisariajan keisareista. Keisarit saattoivat näennäisesti kysyä neuvoa senaatilta, mutta tosiasiassa he hallitsivat niin kuin halusivat. Keisarin hallitessa valtavaa imperiumia hänen henkensä saattoi olla löyhässä, jos hänestä tuli epäsuosittu. Kateelliset kilpailijat ja heidän laskuunsa toimivat murhaajat eivät koskaan olleet kaukana.
Oppilastöitä
Aiheeseen liittyviä linkkejä
|
