Sanasto

Antonius, Marcus

Antonius, Marcus (82 eKr.–30 eKr.), room. sotapäällikkö ja triumviri. Caesarin ystävänä ja sotapäällikkönä Antonius Caesarin kuoltua teki 43 eKr. Caesarin ottopojan Octavianuksen ja Lepiduksen kanssa triumviraatin, jonka mukaan hän sai hallintaansa Rooman valtakunnan itäosat. Egyptissä hän rakastui Kleopatraan, jonka vuoksi hylkäsi puolisonsa, Octavianuksen sisaren. Kärsittyään tappion taistelussa Octavianusta vastaan Aktionin luona 31 eKr. Antonius teki itsemurhan.

Brutus

Brutus, Marcus Junius (n. 85 eKr.–42 eKr.), roomalainen valtiomies. Brutus oli vannoutunut tasavaltalainen ja Caesaria vastaan suunnatun salaliiton johtajia. Kun Caesar murhattiin, hän tarinan mukaan kohdisti viimeiset sanansa ystävälleen Brutukselle: "Et tu, Brute!" ("Sinäkin, Brutus!"). Murhan jälkeen Brutus kärsi tappion Filippoin taistelussa ja teki itsemurhan.

Caesar, Gaius Julius

Caesar, Gaius Julius (100 eKr.–44 eKr.), room. valtiomies ja sotapäällikkö. Gaius Julius Caesar on Rooman historian huomattavimpia miehiä. Sotapäällikkönä hän laajensi valtakunnan aluetta liittämällä siihen Gallian. Poliitikkona hän lainsäädäntötoiminnallaan ja joskus myös henkilökohtaisella panoksellaan tasoitti tietä Augustuksen maltilliselle yksinvaltaiselle hallitustavalle. Yksinvalta osoittautui laajenevan valtakunnan kannalta asianmukaisemmaksi valtiomuodoksi kuin ajastaan jälkeen jäänyt ja olennaisen ydinsisältönsä menettänyt tasavalta.

Capitolium

Capitolium,alkujaan lat. Capitolinus mons, ital. Campidoglio, yksi Rooman seitsemästä kukkulasta, vanhan Rooman uskonnollinen ja poliittinen keskus. Capitoliumin kukkulalla on Rooman kaupungin hallinnollisten rakennusten muodostama aukio, Piazza del Campidoglio, jota alettiin rakentaa n. 1547 Michelangelon kokonaissuunnitelman mukaan. Sen keskellä oli vuoteen 1980 antiikin aikainen Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas (korvattu kopiolla), joka nyttemmin on restauroituna Capitoliumin museossa. Aukion taustana on Giacomo della Portan piirtämä Senaattorien palatsi 1500-luvulta, kun taas sivuilla olevat Konservaattorien palatsi ja Capitoliumin museo ovat Michelangelon luomuksia.

Cassius

Cassius, Gaius Cassius Longinus (k. 42 eKr.), roomalainen preettori. Cassius oli Caesaria vastaan suunnatun salaliiton johtajia ja osallistui itse Caesarin murhaan.

Diocletianus, Gaius Aurelius Valerius

Diocletianus, Gaius Aurelius Valerius (243–316), Rooman keisari. Diocletianus, joka oli Rooman keisarina 284–305, oli 300–400-luvun rajattoman yksinvaltaisen keisariuden, dominaatin, perustaja. Hän järjesti uudelleen sisäisen hallinnon jakamalla valtakunnan neljäksi hallintoalueeksi. Samalla kun keisariudesta tuli autokraattinen, tuli keisarista itsestään tinkimättömän hierarkkisen virkakoneiston päänä henkilökohtaisen palvonnan kohde. Säädyt organisoitiin ylhäältäpäin. Valtiovarain hoito ja armeija sopeutettiin uuteen järjestelmään. Diocletianuksen työtä jatkoi ja laajensi hänen seuraajansa Konstantinus Suuri. Mutta päinvastoin kuin Diocletianus, joka vielä oli pannut toimeen kristittyjen vainon, Konstantinus otti kristinuskon suojelukseensa.

Etruskit

Etruskit, muinaisitalialainen kansa, jonka varhaisin asuma-alue sijaitsi Tiber- ja Arnojoen välillä. Etruskien kulttuuri kehittyi 700-luvulla eKr. sitä edeltäneestä Villanova-kulttuurista, jonka ajalta ovat peräisin myös mahtavat Tyrrhenanmeren rannikon kaupungit (Tarquinia, Caere, Veji, Vulci, Vetulonia). Etruskien mahti oli suurin merellä ja maan rikkauksiin perustuvassa kaupassa. Etruriasta he laajensivat valtaansa ja olivat vuoteen 550 eKr. mennessä tunkeutuneet etelään Latiumiin ja Campaniaan asti ja hallitsivat Roomaakin. He menettivät meriherruutensa 400-luvulla eKr. sen jälkeen, kun Etelä-Italian kreikkalaiset ja sisilialaiset olivat tuhonneet 474 eKr. Cumaen edustalla heidän laivastonsa. Kauppayhteydet katkesivat, mutta etruskit suuntasivat valtaansa pohjoiseen Pojoen laaksoon. Keltit hävittivät heidän maataan 300-luvulla eKr., jolloin myös roomalaiset valloittivat Vejin kaupungin. Pian sen jälkeen etruskit menettivät riippumattomuutensa ja sulautuivat lopulta 1. vuosisadalla eKr. roomalaisiin. Etruskikaupungit olivat itsenäisiä, mikä merkitsi tiukan valtiollisen yhteyden puuttumista ja oli osasyynä etruskikulttuurin häviöön.

Gallia

Gallia (lat.), roomalaisten antama nimi nykyisen Pohjois-Italian ja Ranskan alueelle, jonka kelttiläisistä asukkaista käytettiin nimitystä gallialaiset. Alppien eteläpuolella olevan osan (Gallia cisalpina, Alppien tämänpuoleinen Gallia) roomalaiset valloittivat 200-luvulla eKr., ja Alppien pohjoispuolisen alueen (Gallia transalpina, Alppien tuonpuoleinen Gallia) eteläosasta he muodostivat 100-luvulla eKr. Gallia narbonensis -nimisen provinssin. Vuosina 58–52 eKr. Caesar valloitti jäljellä olevan Gallian, ja vähitellen se roomalaistui. Roomalainen kulttuuri säilyi myös germaanien tunkeuduttua 400-luvulla Galliaan ja perustettua sinne valtioita.

Geiserik

Geiserik (k. 477), vandaalien kuningas. Geiserik johti vandaalit Etelä-Espanjasta Afrikkaan ja valloitti Karthagon. Vuonna 442 vandaalien valtakunnasta tuli ensimmäinen Roomasta riippumaton germaanivaltio, ja 455 vandaalit hyökkäsivät Roomaan.

Hispania

Hispania, Pyreneiden niemimaan, myöhemmin Espanjan latinankielinen nimi.

Hunnit

Hunnit, alkujaan keskiaasialainen paimentolais- ja ratsastajakansa, jonka alkukoti lienee sijainnut Mongoliassa. Hunnit hyökkäsivät Eurooppaan n. 370 jKr., voittivat alaanit ja itägootit ja pakottivat länsigootit Bysantin alueelle saaden näin kansainvaellukset liikkeelle. Hunnit jatkoivat matkaansa nyk. Unkarin alueelle. "Jumalan ruoskaksi" sanottu Attila yhdisti hunnit 430-luvulla, ja he hyökkäsivät Rooman alueelle, mutta roomalaiset, frankit ja länsigootit voittivat heidät Aëtiuksen johdolla Katalaunisilla kentillä Galliassa 451. Attilan kuoltua 453 hunnien valtakunta hajosi. Klassisessa kirjallisuudessa hunnit kuvataan raa'aksi ja sivistymättömäksi kansaksi.

Imperiumi

Imperiumi (< lat.), yleinen maailmanvalta, valtio, jolla on alueita tai tukikohtia monilla puolilla maailmaa, kuten Rooman valtakunta tai Brittiläinen imperiumi.

Karthago

Karthago, Kartago, lat. tav. Carthago, Tyroksen foinikialaisten Pohjois-Afrikan rannikolle Tunisinlahden rannalle 800-luvulla eKr. perustama siirtokunta. Karthago, joka oli vaurastunut maan viljavuuden ja varsinkin kaupankäynnin ansiosta, oli Afrikan pohjoisrannikon foinikialaisten siirtokuntien johdossa. 500-luvulla eKr. karthagolaiset saivat vaikutusvaltaa Sisiliassa, Sardiniassa, Korsikassa ja Espanjassa ja hallitsivat myös Atlantin rannikoilla käytävää Euroopan ja Afrikan kauppaa. Sisilian kreikkalaisten kaupunkien, varsinkin Syrakusan, voimistuessa puhkesi saarien yliherruudesta ankara taistelu, joka päättyi siten, että Karthagolle jäi vain Sisilian lounaisrannikko. Alkuun suhteet Roomaan olivat ystävälliset, mutta 200-luvulla eKr. Sisilian politiikka erotti entiset liittolaiset, ja puunilaissodat päättyivät Karthagon täydelliseen häviöön 146 eKr. Puunilaissotien jälkeen se jälleenrakennettiin ja liitettiin Rooman Africa-provinssiin. 100-luvulla jKr. Karthago oli Rooman kukoistavimpia kaupunkeja, Pohjois-Afrikan pääkaupunki ja pohjoisafrikkalaisen kulttuurin keskus. Jouduttuaan vandaalien, bysanttilaisten ja arabien käsiin se rappeutui vähitellen. Sen paikalla sijaitsevat nykyisin Kairouanin ja Tunisin kaupungit.

Keltit

Keltit, todennäköisesti Etelä-Saksasta lähtöisin oleva indoeurooppalainen kansa, jonka asuma-alue ulottui viimeisellä esikristillisellä vuosituhannella Skotlannista Vähään-Aasiaan ja Saksasta Pyreneiden niemimaalle ja Pohjois-Italiaan. Ensimmäinen suuri kelttiläisvaellus (n. 1000–800 eKr.) suuntautui luoteeseen Brittein saarille, toinen 700–600 eKr. Koillis-Galliaan. Myöhemmin tapahtui vielä monia yksittäisten kelttiläisten heimojen siirtymisiä. Noin 200 eKr. kelttien asuma-alue oli laajimmillaan. Koillis-Galliassa asuivat belgit, Pyreneiden niemimaalla keltiberit, Bretagnessa bretonit, Cornwallissa kornit, Walesissa kymrit, Böömissä boijit sekä Tonavan ja Alppien välissä helveetit.

Keltit kuvattiin antiikin lähteissä kookkaiksi, vaaleatukkaisiksi ja siniharmaasilmäisiksi; antropologien mukaan rotutyyppi on tummahko, harmaansinisilmäinen ja keskikokoinen. Kelttien kulttuurin kukoistuskaudet olivat Hallstattin kulttuuri ja La Tènen kulttuuri. Useilla heimoilla oli päämiehenä kuningas, mutta todellinen valta oli ylimystöllä. Merkittäviä usk. johtajia olivat salatietoon vihityt druidit. Keltit olivat germaaneja korkeammalla sivistystasolla ja tunsivat ennen näitä raudan, mutta hävisivät taisteluissa germaaneja ja roomalaisia vastaan. Kelttiläinen kulttuuri säilyi lähinnä Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa, Cornwallissa ja Bretagnessa. Kelttiläiset kielet ovat vaikuttaneet vars. englannin kielen kehitykseen, mutta nyk. niistä on jäljellä vain rippeitä.

Kleopatra

Kleopatra, lat. Cleopatra (69 tai 68 eKr.–30 eKr.), Egyptin kuningatar. Sivistynyt ja hallitsijana kyvykäs Kleopatra hallitsi vuodesta 51 eKr; hän oli maassaan hyvin suosittu. Poliittisista syistä hän solmi rakkaussuhteen Caesariin, jolle synnytti pojan, Caesarionin, ja jota hän seurasi Roomaan. Caesarin kuoltua hän palasi Egyptiin ja avusti tämän murhaajia. Kun hän tuli Kilikiaan vastaamaan toimistaan Marcus Antoniukselle, tämä rakastui häneen, solmi avioliiton Kleopatran kanssa ja teki hänestä idän hallitsijan, "kuninkaitten kuningattaren", ja jakeli Rooman provinsseja Kleopatran pojille. Antonius kärsi tappion Aktionissa 31 eKr. Octavianukselle, jota Kleopatra ei yrityksistä huolimatta onnistunut saamaan puolelleen. Kleopatra joutui vangiksi ja teki itsemurhan käärmeenmyrkyllä.

Konstantinos XI

Konstantinos XI Dragases, (1403–53) , Bysantin keisarin Manuel II:n poika, Bysantin viimeinen keisari, hallitsi vuodesta 1449. Konstantinos johti Konstantinopolin epätoivoista puolustusta turkkilaisia vastaan ja kaatui kaupungin valloituksessa.

Konstantinus I Suuri

Konstantinus I Suuri, lat. Constantinus (n. 274–337), Constantius I Chloruksen poika, Rooman keisari. Konstantinus I Suuri yhdisti keisariksi tultuaan (306) jakaantuneen Rooman ja palautti yksinvallan. Hallituskautensa loppuvaiheissa hän joutui sotien uhatessa kuitenkin jakamaan valtakunnan hallinnollisesti neljään osaan. Konstantinus Suuri rakennutti uuden hallituskaupungin, Konstantinopolin, kehitti hallintoa, taloutta ja sotalaitosta ja laski perustan tulevalle Bysantin valtakunnalle. Hän antoi 313 kristityille oikeuden vapaasti harjoittaa uskontoaan.

Konsuli

Konsuli, lat. consul, antiikin Rooman virkamies. Muinaisen Rooman tasavallan johdossa oli kaksi vuodeksi kerrallaan valittua konsulia, joiden tehtäviin kuului kansankokousten koollekutsuminen ja johtaminen, puheenjohto senaatissa ja armeijan ylin johto. Alk. konsulit olivat patriiseja, mutta vuodesta 367 eKr. toinen saattoi olla plebeiji. Keisariajalla konsulinvirka oli lähinnä vain ylhäisöön kuuluvalle suotu korkein huomionosoitus.

Latium

Latium, muinainen maakunta Italian keskiosassa Tiberin ja Lirijoen välissä. Latiumin kaupunkien liiton, jonka johdossa oli Alba Longa, kukistivat roomalaiset 338 eKr.

Lepidus

Lepidus, Marcus Aemilius Lepidus (n. 80 eKr.–13 eKr.), roomalainen valtiomies. Lepidus solmi 43 eKr. toisen triumviraatin Octavianuksen ja Antoniuksen kanssa. Hän sai hallittavakseen Espanjan ja Afrikan, mutta menetti 36 eKr. poliittisen asemansa.

Livius

Livius, Titus Livius Patavinus (59 eKr.–17 jKr.), roomalainen historioitsija. Liviuksen pääteos on Rooman valtakunnassa kirjallisen tyylinsä ja isänmaallisuutensa vuoksi kansallishistorian aseman saavuttanut Ab urbe condita; sen 142 kirjasta on säilynyt 35. Hävinneistä kirjoista on jäljellä myöhempiä lyhennelmiä. Livius suhtautui puolittain epäilevästi vanhoihin taruihin, mutta kriittisenä historiantutkijana häntä ei voida pitää. Liviuksen pääteoksesta on suomennettu nimellä Rooman synty kaksi ensimmäistä osaa, jotka kattavat ajanjakson Rooman varhaishistoriasta vuoteen 466 eKr. ja kuuluvat säilyneistä osista kiinnostavimpiin.

Länsigootit

Länsigootit, tervingit, visigootit, germaanikansa, joka 375 tuli Tonavan pohjoispuolelta Moesiaan, hävitti Alarik I:n aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä voitti roomalaiset 410. Länsigootit siirtyivät Alarikin kuoltua Etelä-Galliaan ja Pyreneiden niemimaalle, perustivat sinne valtakunnan ja kääntyivät areiolaisuudesta katolisuuteen. Arabit valloittivat länsigoottien valtakunnan 711, minkä jälkeen länsigootit sulautuivat alueen muihin asukkaisiin.

Marcus Aurelius

Marcus Aurelius Antoninus (121–180), espanjalaissyntyinen Rooman keisari. Marcus Aurelius hallitsi vuodesta 161. Hänen hallitusaikansa kului sodissa, joista menestyksekkäimpiä olivat sodat parthialaisia ja germaaneja vastaan. Stoalaisuutta edustaneessa Marcus Aureliuksessa yhdistyivät poliittinen kyky ja filosofinen maailmankatsomus.

Marius, Gaius

Marius, Gaius (156 eKr.–86 eKr.), roomalainen sotapäällikkö, konsuli. Marius järjesti room. sotajoukon palkkasoturiperiaatteen pohjalle ja uusi taistelujärjestyksen. Hän soti menestyksellisesti Jugurthaa sekä kimbrejä ja teutoneja vastaan ja taisteli kansanpuolueen johdossa vallasta Sullan kanssa; Marius pani toimeen ankaran verilöylyn vastustajiensa keskuudessa.

Maximianus

Maximianus, Marcus Aurelius Valerius Maximianus lisänimeltä Herculius (k. 310), Rooman keisari. Vuonna 285 Diocletianus nimitti Maximianuksen valtakunnan länsiosan keisariksi ja hallituskumppanikseen. Maximianus luopui valtaistuimesta 305 ja pääsi uudelleen valtaan 306, mutta taistelussa Konstantinus Suurta vastaan joutui vangiksi ja pakotettiin itsemurhaan.

Octavianus

Octavianus, keisari Augustuksen nimi Caesarin adoptoitua hänet. Octavianuksen alkuperäinen nimi oli Octavius.

Odovakar

Odovakar, Odoaker (433–493), germaanien sotapäällikkö. Odovakar suisti vallasta keisari Romulus Augustuluksen ja huudatti itsensä Italian kuninkaaksi 476. Tunnustettuaan Konstantinopolin yliherruuden hän hallitsi Italiaa, kunnes 489 hävisi itägooteille ja 493 joutui jakamaan vallan heidän kuninkaansa Teoderikin kanssa, joka pian surmautti hänet.

Osmanit

Osmanit, Osman I:n ja hänen poikansa 1300-luvulla perustaman valtakunnan turkkilaisista käytetty nimitys. Nimitys on nykyisin Turkissa kielletty.

Patriisi

Patriisi (< lat.), antiikin Roomassa syntyperäisen maataomistavan aatelin jäsen. Patriisit olivat tasavallan aikana lähes yksinomaisia vallanpitäjiä; heidän joukostaan valittiin tärkeimmät virkamiehet ja senaattorit. 400-luvulla eKr. plebeijit aloittivat menestyksellisen taistelun oikeudellisen tasa-arvon saamiseksi, mutta käytännössä patriiseilla oli jatkuvasti monia etuoikeuksia.

Pyrrhos

Pyrrhos, (319 eKr.–272 eKr.), Epeiroksen kuningas. Pyrrhos auttoi Tarentumia roomalaisia vastaan ja totesi Ausculumissa raskain menetyksin saavutetun voiton (279 eKr.) jälkeen: "Vielä sellainen voitto ja olen hukassa". Hän hävisikin Beneventumissa 275 eKr.

Romulus Augustulus

Romulus Augustulus, Romulus Augustus, Länsi-Rooman viimeinen keisari. Romulus Augustulus tuli keisariksi 15-vuotiaana 475, mutta seuraavana vuonna Odovakar syöksi hänet valtaistuimelta.

Sabiinit

Sabiinit, sabiinilaiset, muinaisitalialainen kansa, joka asui vuoristossa Rooman koillispuolella. Tarun mukaan roomalaiset ryöstivät juhliin kutsumiaan sabiinittaria saadakseen vasta perustettuun Roomaan naisia.

Samnilaiset

Samnilaiset, muinainen italialainen kansa Keski- ja Etelä-Italiassa. Rooma voitti samnilaiset samnilaissodissa (343–340, 326–304 ja 299–291 eKr.), mutta nämä nousivat vielä liittolaissodassa (90–88 eKr.) Roomaa vastaan. Sulla voitti heidät 82 eKr. ja hävitti koko samnilaisten asuinalueen, Samniumin.

Sassanidit

Sassanidit, persialainen hallitsijasuku, vallassa 226–651.

Senaatti

Senaatti, Rooman senaatti, antiikin Rooman neuvoskunta. Senaattiin kuului alkuaikoina 300 jäsentä, Caesarin aikana jopa 900. Entisistä korkeista virkamiehistä tuli senaattoreita, mutta myös plebeijeillä oli oikeus päästä senaatin jäseniksi. Senaatin kutsuivat koolle konsulit, joiden ehdotuksista senaatti keskusteli. Tasavallan aikana senaatti sai vähitellen hallitsevan kansankokouksen luonteen; se mm. sääti lakeja sekä huolehti valtion varoista ja sotalaitoksesta. Keisariajalla sen valtaoikeudet siirtyivät käytännössä hallitsijalle.

Tarquinius Superbus

Lucius Tarquinius Superbus, (eli 500-luvulla eKr.), Rooman kuningas , Rooman viimeinen kuningas. Tarquinius hallitsi perimätiedon mukaan n. 534–510 eKr. Hänet karkotettiin Roomasta Lucius Junius Brutuksen johdolla.

Tiber

Tiber, lat. Tiberis, ital. Tevere, joki Keski-Italiassa, alkaa Apenniineilta Monte Fumaiololta, virtaa Rooman halki ja laskee Tyrrhenanmereen; pituus 405 km.

Vandaalit

Vandaalit, itägermaaninen kansa, joka alkuaan asui Oderin seuduilla. Vandaalit vaelsivat 400-luvun alussa Galliaan, pitivät hallussaan suurta osaa Pyreneiden niemimaasta ja valloittivat Geiserikin johdolla 439 pääkaupungikseen entisen Karthagon. Sieltä he laivastollaan tekivät ryöstöretkiä Välimerellä ja mm. hävittivät Roomaa 455. Vuonna 534 Bysantin keisarin Justinianuksen sotapäällikkö Belisarius kukisti heidän valtakuntansa.

Vesuvius

Vesuvius, ital. Monte Vesuvio, tulivuori Napolinlahden rannalla Etelä-Italiassa 12 km Napolista kaakkoiseen. Vesuvius muodostuu kahdesta päällekkäisestä keilasta: 79 jKr. syntyneen Monte Nuovon (1 279 m, kraatterin halkaisija n. 600 m) pohjoispuolella on muinaisen kraatterin reunan muodostama kehävalli Monte Somma (korkein kohta 1 132 m). Vesuviuksen alarinteillä on vihannesviljelmiä sekä hedelmä- ja viinitarhoja, mutta ylempänä rinteet ovat kasvittomia. Köysirata johtaa lähelle kraatterin reunaa. Kauan sammuneeksi luultu Vesuvius purkautui yhtäkkiä vuonna 79 ja hävitti Pompejin, Herculaneumin ja Stabiaen kaupungit. Seuraava suurta tuhoa aiheuttanut purkaus oli 1631. Viimeksi tulivuori on purkautunut 1906, 1933 ja 1944. Nykyisin tulivuoren toimintaa seuraa oma observatorio.

Volskit

Volskit, Latiumin eteläosassa Gariglianon laaksossa asunut muinainen italialainen kansa. Volskit kärsivät 338 eKr. ratkaisevan tappion roomalaisten kanssa käymissään sodissa ja sulautuivat voittajiinsa.