Rooman perustaminen
Todellinen alkuperä
Noin 3000 vuotta sitten latinalaisina tunnettu heimo asettui asumaan Tiber-joen rannoilta kohoaville kukkuloille. Heidän pystyttämistään kylistä kehittyi lopulta kaupunki nimeltä Rooma - yksi loisteliaimmista antiikin ajan kaupungeista ja mahtavan Rooman imperiumin pääkaupunki.
Latium
Latinalaiset asustivat Latiumissa, hedelmällisellä tasangolla Italian länsirannikolla. He puhuivat latinan kielen varhaismuotoa. Latinalaiset viljelivät maata ja kasvattivat eläimiä. Noin 1000 eKr. he alkoivat rakentaa ensimmäisiä pieniä kyliä paikalle, johon myöhemmin nousisi Rooma.
Alueella oli monia etuja asuinseutuna. Juuri tuolla kohdalla Tiber kapeni ja keskellä jokea oli saari. Tämä helpotti joen ylittämistä. Merenrannikko oli 25 kilometrin päässä. Se oli siis tarpeeksi likellä veneyhteyttä varten, mutta tarpeeksi kaukana ollakseen suojassa Välimerta kierteleviltä merirosvoilta. Kukkuloilta käsin viholliset oli helppo havaita ja ajaa pois.
Latinalaiset asustivat yksinkertaisissa risumajoissa, joissa oli olkikatto. He rakensivat kotinsa Tiberin ylle kohoaville kukkuloille ja käyttivät soistuneita laaksoja hautausmaanaan. Vähitellen pienet kylät levittäytyivät kukkuloiden rinteiltä alaspäin. 700-luvulla eKr. ne sulautuivat toisiinsa ja muodostivat yhden kaupungin, Rooman.
Tarunomainen alkuperä
Myöhemmin roomalaiset historiankirjoittajat, kuten Livius, nivoivat yhteen kreikkalaisen taruston ja roomalaiset kansantarinat. Näin he aikaansaivat todellista mahtipontisemman kertomuksen upean kaupungin perustamisesta.
Tarina alkaa Kreikan taruston Aeneas-nimisestä myytillisestä sankarista, joka pakeni hävitetystä Troijasta. Monien seikkailujen jälkeen Aeneas saapui lopuksi Italiaan. Siellä hän meni naimisiin latinalaisen prinsessan kanssa ja aloitti uuden kuningassuvun.
 Roomalaisen perimätiedon mukaan kaksosveljekset Romulus ja Remus olivat Aeneaan jälkeläisiä. Poikien isosetä Amulius halusi raivata heidät pois tieltä ja käski pienet lapset hukutettavaksi Tiber-jokeen. Amuliuksen miehet säälivät vauvoja ja laskivat heidät kehdossa veteen ajelehtimaan. Pojat kulkeutuivat rantaan, josta naarassusi löysi heidät. Se ruokki vauvoja, kunnes heidät pelasti ystävällinen paimen. Kun pojat varttuivat aikuisiksi, he tappoivat ilkeän isosetänsä ja päättivät rakentaa uuden kaupungin Tiberin rannalle. Kaupungin muureja rakennettaessa Remus pilkkasi veljeään ja he alkoivat kiistellä kiivaasti. Romulus tappoi Remuksen. Näin hänestä tuli uuden kaupungin kuningas. Perimätiedon mukaan tämä tapahtui 753 eKr.
Valtakunnan kasvu
Kun 700-luvulla eKr. Rooma kasvoi kaupungiksi, niin latilalaiset olivat vain yksi monista Italian niemimaata asuttavista kansoista. Heidän pohjoispuolellaan asuivat etruskit, niemimaan eteläosaa puolestaan hallitsivat kreikkalaiset, jotka olivat muodostaneet sinne siirtokuntia. Väliin jäävillä alueilla oli lukemattomia kukkuloilla eläviä paimentolaisheimoja, kuten esim. sabiinit. Näillä kaikilla oli osansa Rooman historiassa.
Rooman kuninkaat
Alussa Roomaa hallitsi patriisisukujen vanhimpien (senes) valitsema kuningas, jota neuvoi ja avusti patriisien neuvosto. Roomalaisen perimätieto kertoo kuninkaita ehtineen olla seitsemän, mutta todellisuudessa heitä lienee ollut enemmän. Kirjallisia lähteitä tuolta ajalta ei ole säilynyt, mutta kolmen viimeisen kuninkaan kerrotaan olleen etruskisyntyisiä.
Rooman viimeinen kunigas
Yläluokan roomalaiset alkoivat olla yhä nyrpeämpiä kuninkaitten valtaan. Varsinkin kuninkaista viimeinen, Tarquinius Superbus (Ylpeä) oli erityisen epäsuosittu. Hänen valtakautensa päättyi 510 tai 509 eKr. ja Roomasta tuli tasavalta. |
