Tarina Rooman synnystä

Muinaiset roomalaiset kertoivat tarinaa, jonka mukaan heidän kaupunkinsa olivat perustaneet kaksospojat Romulus ja Remus. Näitä poikia ei ollut ruokkinut kukaan lempeä äiti, vaan he olivat imeneet äidinmaitonsa naarassuden nisistä. Niinpä he olivat luonnoltaan hurjia, varsinkin Romulus. Ehkä roomalaiset halusivat sanoa vihollisilleen, että näiden on syytä miettiä kahdesti ennen kuin vastustavat kansaa, joka oli susien sukua.

Romulus ja Remus

Papit ja papittaret olivat kauhuissaan. Oli tapahtunut jotakin aivan tavatonta: Vestan, eli kotilieden jumalattaren papitar oli tullut raskaaksi! Mutta Vestan papittarien piti pysytellä neitsyinä niin kauan kuin he palvelivat temppelissä. Papitarta odottikin ankara rangaistus. Hän yritti puolustautua sanomalla, että itse jumala Apollo oli tehnyt hänet raskaaksi. Kuningas ei kuitenkaan välittänyt vastaväitteistä vaan määräsi papittaren teljettäväksi vankilaan loppuiäkseen. Siellä hän synnytti kaksospojat, jotka kuningas käski heittää Tibervirran vietäväksi.

Palvelijoiden olisi pitänyt heittää kaksoset jokeen, mutta jumalallisen sattuman ansiosta Tiber oli tulvinut yli äyräidensä ja tulvalammikot estivät pääsyn itse joelle. Niinpä palvelijat jättivät lapset tulvalammikkoon ja katsoivat täyttäneensä kuninkaan käskyn. Olihan seutu tuolloin asumaton. "Kuka pienokaiset pelastaisi, vaikka he eivät heti hukkuisikaan!" palvelijat tuumivat ja palasivat kaupunkiin. Mutta kaukalo, johon pojat oli pantu, pysähtyi matalassa vedessä rantaan. Eräs naarassusi laskeutui juuri tuolloin vuorilta joelle juomaan vettä. Se kuu!i lasten itkua, löysi pojat, tarjosi heille nisänsä, ja pojat imivät suden maitoa nälkäänsä. Hetken päästä eräs kuninkaan karjanhoitajista osui paikalle ja näki suden lauhkeana nuoleskelemassa poikia kielellään. Karjanhoitaja hätisti suden pois ja vei lapset kotiinsa vaimonsa kasvatettaviksi.

Kaksoset varttuivat paimenten kanssa. He olivat ahkeria paimenia ja kävivät joskus myös metsästämässä, niin että heidän ruumiinsa ja mielensä karaistui. He tottuivat pitämään puolensa petoja vastaan ja siitä rohkaistuneina kävivät kerran saalistaan kuljettavien rosvojenkin kimppuun. Rosvoilta ryöstämänsä saaliin Romulus ja Remus jakoivat paimenten kanssa.

Rosvot halusivat tietenkin kostaa pojille. Kun he saivat tietää Romuluksen ja Remuksen olevan eräässä juhlassa, he hyökkäsivät sinne. Romulus puolustautui raivokkaasti, mutta Remuksen rosvot saivat vangiksi. Sitten rosvot veivät hänet kuninkaan eteen ja väittivät hänen tehneen ryöstöretkiä.

Samaan aikaan poikia kasvattanut paimen kertoi rosvojen kynsistä pelastuneelle Romulukselle arvelunsa poikien syntyperästä. Monista yksityiskohdista hän oli onnistunut päättelemään poikien syntyperän oikein. Kuultuaan syntyperänsä salaisuuden Romulus ryhtyi toimeen pelastaakseen veljensä. Hän liittoutui erään Numitor-nimisen ruhtinaan kanssa, ja he suunnittelivat taitavan hyökkäyksen kuningasta vastaan.

Tällä välin Remus oli viety vankilaan. Ketään ei ollut puolustamassa häntä rosvojen vääriltä syytöksiltä, ja hänen olisi käynyt huonosti, ellei Romuluksen ja Numitorin hyökkäys olisi vapauttanut häntä vankilasta. Remus liittyi taisteluun ja kaksosten onnistui tappaa kuningas. Heidän liittolaisestaan Numitorista tuli uusi kuningas. Romulus ja Remus puolestaan olivat nyt molemmat vapaita ja tietoisia korkeasta syntyperästään Vestan papittaren ja Apollon poikina, joita naaras susi oli imettänyt.

Romulus ja Remus halusivat perustaa kaupungin seudulle, jonne heidät lapsina oli hylätty. Syntyi kuitenkin riitaa siitä, kumman mukaan kaupunki nimettäisiin. Hehän olivat kaksosia, joten iän perusteella asiaa ei voinut ratkaista. Ajan tavaan mukaan he päättivät antaa suojelusjumalien ratkaista asian: Romulus meni eräälle kukkulalle tarkkailemaan jumalien lähettämiä lintuenteitä ja Remus toiselle kukkulalle:

Ensin ilmaantui Remukselle ennusmerkki, kuusi korppikotkaa. Hän oli riemuissaan ja julistautui voittajaksi. Juuri silloin ilmestyi Romuluksen näkyviin kaksitoista korppikotkaa. Kaksosten ja heidän kannattajiensa välillä puhkesi kiivas väittely. Kummankin joukko tervehti jo johtajaansa kuninkaana. Remus vaati kuninkuutta sillä perusteella, että hän sai enteen ensin. Romulus vetosi siihen, että hän oli nähnyt enemmän lintuja. Sanaharkka yltyi riidaksi ja lopulta tappeluksi. Kerrotaan, että Remus ilkkui veljeään ja hyppäsi muurin yli. Silloin Romulus vimmastui, löi veljensä kuoliaaksi ja huusi:

- Näin käyköön jokaisen, joka hyppää minun muurieni yli!
 
Veljen kuoltua Romulus sai yksin vallan käsiinsä, ja vastaperustettu kaupunki nimitettiin hänen mukaansa Roomaksi.

Tarina perustuu Titus Liviuksen esitykseen kirjassa "Rooman synty".